Turku Rogaining Wintersprint 1.3.2026

Ratamestarin jälkipelit

Ratamestarina olen pyöritellyt tämän kisan karttoja ja ratasuunnitelmia viimeisen kahden kuukauden ajan päivittäin. Rastit on nyt haettu pois metsästä ja emit-leimasimet palautettu varastoon, mutta vielä on sellainen tunne, että pitää purkaa joitakin tuntoja paperille, ennen kuin tämä kisa on paketissa.

Kun juoksin itse viime syksynä Turku Rogaining Night Sprint -kisoihin, heräsi ajatus siitä, että haluan tehdä pitkästä aikaa itsekin suunnistuskisan. Joitakin juttuja halusin tehdä eri tavalla, mitä Ruissalon maasto mahdollisti, vaikka se upea tammilehtoalue onkin. Tärkein lähtökohtani oli se, että rogaining-kisassa alueen pitää olla sen mallinen, että erilaisia reittimahdollisuuksia on paljon, tai vielä enemmän. Toisaalta alueelta piti löytyä suunnistuskartta tai karttoja, jotta voi toteuttaa TRS-idean pienemmän mittakaavan rogainingkartan ja suunnistuskarttojen yhdistelmästä.

Talvirogaining-kisaan ei tarvita isompia metsäalueita, vaan kävelyteitä ja polkuja sekä pieniä metsäalueita sisältävä maasto toimi hyvin tätä kisaa ajatellen. Sopivasti kotikulmiltani löytyi speksit täyttävä alue. Hiiskanmäen ja Kellarinmäki-Runko-suunnistuskarttojen kattaman alueen lisäksi halusin sisällyttää mukaan Tuorlan ja Rauhalinnan rantakaistaleen. Näin alueesta tuli melko neliön mallinen ja kun kartan piti sopia A3-tulosteelle, se aiheutti pienen mittakaavan. Alkuperäisellä kartan rajauksella mittakaava olisi ollut 1:19000, mutta rastipaikkojen suunnittelun edetessä sain puristettua alueen reunoilta osan pois ja mittakaavaksi tuli 1:17000.

Kartan alue vaikutti omasta mielestänikin melko suurelta kahden tunnin kisaan, noin 18 km². Alueen kokoa kasvatti keskellä olevat isot peltoalueet, joille mielekästä suunnistusta on hankala suunnitella. Mutta kun yhdisti reitille alueen kivoimmat maisemat: Rauhalinnan lehdon, Tuorlan ja Voivalan luonnonsuojelumetsät, Hiiskanmäen kalliot, Raadelman motariliittymän viereiset mäet ja Kesämäen asuinalueen metsäpläntit, niin ihan mukaviakin maastokohtia matkalle osui.

Ratojen suunnittelu alkoi suunnistuskarttojen osuuksista. Niihin halusin saada helposti juostavia reittejä, mutta mielekkäitä metsäsuunnistuksen rastipisteitä. Koska molemmat suunnistuskartat olivat jo 11 vuotta vanhoja, oli niihin pakko tehdä joitakin korjauksia. Lakarin entisen kaatopaikan alueelle on tullut uusia ajoteiden liittymiä ja sen itäpuolelle yksi piha-alue ja rakennus, joka piti saada näkyviin ja kielletyksi alueeksi. Kartan pohjoislaidalla oli tehty avohakkuu ja länsiosassa tiheä taimikko oli harvennettu, samoin itäpään vanhaa metsää oli harvennettu. Raadelman motariliittymän viereen on noussut uusia teollisuusrakennuksia ja alueella on tehty isoja avohakkuita. Nämä reitille osuneet selkeät muutokset piti päivittää karttoihin. Samalla lisäsin pari kiveäkin kartalle, koska sattuivat rastipaikkoihin (97, 116) ja niillä oli minusta merkitystä noissa kohdissa. Sattui vain niin, että Raadelman kartan rastin 97 (kiven ja kumpareen väli) paikan kävin katsomassa illan jo hämärtyessä ja kivi ei tullut ihan oikeaan kohtaan. Vasta rastin pois hakiessa katselin valoisassa paikkaa ja totesin, että karttaan piirretty kumpare on oikeasti ylempänä rinteessä oleva kumpare ja rastipaikan kumparetta ei ole piirretty lainkaan, vaan siinä on nenä. Siinä pitäisi olla mielestäni pistekumpare isomman alapuolella ja kivi sen vieressä. Kumpaakaan ei ollut piirretty karttaan. Nämä ovat näitä kartanpiirtäjän käsialakysymyksiä. Vaikka kivi tuli nyt lisättyä karttaan yhtä käyrää liian ylös. toivottavasti tämä ei aiheuttanut kilpailijoille silti ongelmia, koska paikka oli melko selvä kun lähistölle saapui.
Alueen lounaiskulmassa olevan Rauhalinnan alueen halusin mukaan reitille. Se oli kuitenkin aika kaukana suunnistuskarttojen maastoista ja halusin antaa sille suunnalle oman merkityksen. Päätin sijoittaa sinne pari ison pistemäärän rastia, jotka ovat kaukana muista rasteista ja vaativat pitkän mäen alas ja takaisin ylös juoksun. Samoin Voivalan uimarannan ja Tuorlan rantarastin pisteytin arvokkaiksi, koska niille meno vaati pitkän mäen juoksemisen molempiin suuntiin. Näiden rantarastien osalta minulle vain sattui sellainen lapsus, että en ollenkaan ajatellut uudenvuoden jälkeen paikkoja kiertäessä jäätilanteen vaikutusta kisaan. Kun meri liplatti avoimena, unohdin tyystin ajatella reitinvalintavaihtoehtoa jään kautta. Se olisi hyvän jään aikana ollut ilman muuta paras reitti ja arvokkaiden rastien pisteet olisi saanut helposti. Tajusin asian vasta, kun juttelin maalissa kilpailijoiden kanssa, että useampi harkitsi sitä, mutta kisan pisteytyksen idean kannalta (ja etenkin oman turvallisuuden kannalta) onneksi kukaan ei tietääkseni lähtenyt jääreittiä kun vesisade oli pehmentänyt jäitä, vaikka jäät olisivatkin varmaan vielä kestäneet. Totaalinen unohdus näkyi siinä, että jäälle menemisestä ei ollut sanaakaan kisaohjeessa. Tämä opiksi tuleville TRWS tekijöille!

Kun alueen laidoilla olevien suunnistuskarttojen ja ranta-alueiden rastit oli hahmoteltu, keskittyi ratatyö alueen keskiosaan. Juomarastin paikka oli yksi keskeisistä päätöksistä ja kun päätin tehdä siitä myös tuplausrastin, huomasin että reitinvalintavaihtoehtoja syntyi mukavasti lisää. 16 pistettä tarjolla keskellä kisa-aluetta lisäsi sinne tulon todennäköisyyttä huomattavasti. Halusin tuplausrastin olevan sellainen, että sinne voi tulla monesta suunnasta, eikä itsestään selvää yhden rastin pistoa ole kahden juomarastilla käynnin välissä. Siksi tuplausrastin paikaksi valikoitui tien ja kävelytien risteys keskellä ”ei mitään”. Ilahduttavaa oli huomata, että tuplausrastille tultiin tai sieltä lähdettiin 12 eri rastille. Suunnitteluvaiheessa ajattelin kuutta eri vaihtoehtoa, mutta kisaajat ovat ratamestaria kekseliäämpiä.

Yksi reittisuunnittelun mielenkiintoisista asioista oli se, miten moottoritie ja Uudenmaantie (tie 110) vaikuttaa reitteihin. Vaikka nämä tiet toisaalta jakavat kisamaaston kolmeen alueeseen, niissä oli riittävästi ali-/ylikulkupaikkoja, jotta erilaisia reittivaihtoehtoja oli mahdollista suunnitella. Rastisijoittelussa varsinkin moottoritien viereisten rastien 38 ja 116 (ja sen ohessa 43) sijainti ja pistemäärä olivat tärkeitä tekijöitä reitinvalinnan tekemiseksi haastavaksi. Rasti 38 jäi helposti väliin muilla hyvältä tuntuvilla reiteillä. Tai jos sinne päätti lähteä, tuli matkaa helposti paljon lisää tai joku muu arvokas rasti (esim. 50) jäi hakematta. Tässä käsittääkseni onnistuin hyvin aiheuttamaan päänvaivaa kilpailijoille, kuten oli tarkoitus.

Yhden lisätyn kiven pienen sijaintivirheen lisäksi minulle tuli toinen virhe rastin 37 lipun paikan sijoittamisessa. Ko. piste oli rogainingkartalla, jonka korkeuskäyrät eivät ole yksityiskohtaisen suunnistuskartan tasolla. Lippu tuli sijoitettua virheellisesti noin 20 m sivuun piirretystä kohdasta liian ylös mäelle notkon yläosaan. Kartassa näkyy yksi korkeuskäyrä tuolla tasolla, mutta rastipiste oli vain noin 2 m mäen huipun alapuolella, laakeassa notkossa kylläkin, mutta ylempänä kuin mitä 5 m käyrävälillä piirretyn käyrän alapuolella oleva notko. Olen pahoillani kaikkien suunnistajien ylimääräisistä rastinhakuminuuteista tuolla rastilla.

Radan pääpiirteet suunnittelin vuoden alussa, kun meri oli avoin ja lopulliset rastipaikat hieroin kohdalleen myöhemmin paukkupakkasilla. Rastien pisteytystä muutin moneen kertaan helmikuun puoliväliin saakka. Lopulliseen pisteytykseen päädyin, kun analysoin kisa-alueen rastien yhteispisteitä viiteen sektoriin jakamalla säteittäin juomarastilta alueen laidoille. Kisakeskuksen sektori moottoritien ja Uudenmaantien välissä oli lähinnä lähtöä/maalia ja siinä oli vain 12 pistettä (rastit 31, 32, 46 ja 53). Nämä rastit oli ennen kaikkea ajatus jättää lopun ”säätövaraksi” maalia lähestyessä. Etelässä Rauhalinnan ja Voivalan sektorin keskimäärin isopisteisistä rasteistä sai yhteensä 46 pistettä. Tämä oli mielessäni ensisijainen aloitussuunta, sillä isopisteisiä harvassa sijaitsevia rasteja ei kannata jättää loppuun. Kaakossa Tuorlan alueella oli kokoelma isoja ja keskimääräisiä pisteitä, joista kertyi 43 pistettä. Reitin suunnittelun ”knoppi” oli se, että etelän kierto rastilta 87 rastille 110 oli ensi katsomalla looginen ja linnuntietä suht. lyhyt matka, mutta kielletyn pellon takia matkaa tuli käytännössä reilusti enemmän. Lisäksi rastin 94 sijoittelu aiheutti lisää päänvaivaa, joka lisäsi matkaa rastille 110. Tämän takia optimireitti ei mennyt suoraan rantareittiä rastilta 87 rastille 94 tai 110, vaan palasi takaisinpäin rastille 33 ja 37 ja kiersi juomarastin kautta. Näin juostun matkan ja kerätyt pisteet sai optimoitua kun reitti ei pidentynyt merkittävästi kiellettyjen alueiden kierron takia.
Tuorlan itäpäähän sijoitin 10 pisteen rastin (50), koska se oli reitin yksi ääripää ja siellä joutui miettimään jatkaako pohjoiseen Raadelman liittymän alueelle vai palatako länteen. Koska tiellä 110 oli alikulkutunneleita harvassa tällä suunnalla, ei sallittuja ylityspaikkoja ollut paljon. Raadelman liittymän sektori moottoritien molemmin puolin oli arvokas alue ja tuotti yhteensä 49 pistettä. Looginen reitti kulki 50:ltä rastille 105 tai 97, mutta värikuula-ammuntapaikan rastien jälkeen piti jälleen valita, jatkaako pohjoiseen seuraavalle 10 pisteen rastille (90) vai hakeeko lännestä 8 pisteen rastin (38). Moottoritien molemmat puolet oli hyvä hakea pisteiden takia, mutta ne oli hankala suunnitella reitille, jos tuli etelästä tai pohjoisesta. Optimiradalla kaikki rastit hakien kannatti kiertää värikuularadan rastien jälkeen 38:n kautta moottoritien toiselle puolelle 34:lle ja sieltä takaisin itään.

Hiiskanmäen sektorin rastit tuottivat yhteensä oli 49 pistettä eli olivat yhtä arvokas alue kuin Raadelmakin, mutta myös vaativin maasto. Näiden rastien sijoittelussa oli kolme mietinnän paikkaa. Yksi oli itäpään neljän rastin neliö (35, 103, 114 ja 40). Jos halusi hakea kaikki rastit, näistä rasteista ei tullut luonnollista etenevää suunnistusreittiä vaan jonkun rastin kohdalla joutui hiukan palaamaan takaviistoon. Vaihtoehto oli jättää yksi noista rasteista väliin ja se olisi loogisesti pienin pistemäärä (103). Silloin (samoin kuin optimireitillä) alueelle tulo kannatti tehdä rastilta 90 rastille 40 niityn, peltotien ja pellon kautta, vaikka helpoimmalta tuntui tietä pitkin rastille 114. Toinen jippo oli rastin 117 sijoittaminen kesken suunnistuskarttaosuuden ko. kartan ulkopuolelle. Jos väsymys alkoi painaa tässä kohtaa, ei ehkä ajatus riittänyt kartan kääntöön ja suunnistuksen jatkamiseen eri kartalla. Kolmas pohdinta liittyi rastikolmioon 36-92-115. Jos halusi hakea kaikki, piti käydä järjestyksessä 115-36 ja palata sitten tietä pitkin 92:lle ja sieltä kohti juomarastia. Mutta tässä oli myös mahdollisuus aikataulusäätöön ja jättää 92 välistä ja juosta 36:n kautta suoraan kohti maalia tai jättää 115 ja 36 välistä ja kiertää 92-113 ja tuplauksen kautta kohti maalia.

Etelän kautta aloituksen hyvänä vaihtoehtona oli myös pohjoisen suunnistuskartan alueelta aloitus. Se on sikäli fiksu valinta, että 2 tunnin aikana jalat väsyvät ja metsämaasto on usein kuluttavampaa kuin pyöräteillä juokseminen. Jos siis aloitti pohjoisen suuntaan tuoreilla jaloilla, niin mielestäni paras vaihtoehto oli juosta lähdöstä suoraan 36:lle ja sieltä 115-104 jättäen 92 väliin. Kun kaikkia rasteja ei kuitenkaan ehtinyt hakea 92 oli silloin järkevää jättää väliin melko ison sivukoukkauksen takia. Tuplauksenkin ehti kyllä tehdä myöhemmin tällä reitillä, jos sen halusi tehdä. Kun käytännössä kaikki suunnistajat joutuivat valitsemaan jonkun tai joitakin alueita, jotka jättävät väliin, ei valinta ollut helppo, sillä pisteet jakautuivat melko tasaisesti muille neljälle sektorille kisakeskuksen suuntaa lukuun ottamatta. Tästä sai kukin valita itselleen mukavimman vaihtoehdon.

Kisaviikon säätila muuttui olennaisesti aikaisemmasta. Vielä 6 päivää ennen kisaa luvattiin aurinkoista säätä. Loppuviikon vesisateet muuttivat kuitenkin maastoa paljon. Rastien 93 ja 95 väli olisi pakkasilla ollut helppo peltopätkä ja ojan ylitys, mutta nyt sen joutui kiertämään etelän kautta. Metsässä lumi oli sohjoista ja monin paikoin polut peilijäätä. Ehkä kelin raskauden takia, ehkä suurehkon kisa-alueen takia, parhaatkin pistemäärät jäivät alhaisemmiksi kuin edellisissä Winter Sprinteissä. Mutta toivottavasti keli ei kisamieltä haitannut. Ainakin juomarastilla ja maalissa näkyi pääosin nauravaisia naamoja.

Oli ilo tehdä tämä kisa teille. Kiitos kun tulitte!

Antti Puro
ratamestari