Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

Rogaining NightSprint / Antin Syyserikoinen 2019
Ratamestarin oikeat vastaukset

Hei.

Kisa on käyty ja ratamestarin keitokset on nähdyn ja kuullun mukaan tehonneet ja vähintään toivotusti.
Taustana juuri tällaiseen kisaan oli se, että meille TuNMKY:n suunnistusjaostolle tarjottuun NightSprintin järjestämiseen oli toki tartuttava ja sen vuoksi Antin syyserikoisesta piti resurssit siirtää kokonaan siihen.
Niinpä Syyserikoisesta tuli tänä vuonna NightSprint ja siksi NightSprintiin olisi siis saatava jotain ”erikoista”.
Sitä olisi puhdas maasto-yösuunnistus.


Maastosuunnistukseen ei löydy kovin laajoja karttoja tästä lähistöltä eikä A4:ää suurempaa karttaakaan haluttaisi käyttää. Isolla määrällä tuplausrasteja rata saatiin mahtumaan pienempään alueeseen ja siitä saatiin samalla kisaan ihan omanlaisensa erityispiirre, josta oli ilmeisesti juuri niin paljon päänvaivaa kuin oli tarkoituskin. Lisäksi reittisuunnitelmiin tuli valtava kirjo variaatioita, niin teoriassa kuin myös käytännössä. Erittäin suuri hajonta oli odotettavissa, koska taitavimmat yösuunnistajat pystyvät pitämään pimeässäkin melkein päiväkisan vauhtia. Normaaleilla tallaajilla vauhti putoaa rajusti.
Jälkeenpäin voi sanoa, että vaikeita rastipiseitä oli tarpeettoman monta, sillä pelko siitä, että joku hakee kaikki rastit, oli turha. Sen estämiseksi noin lyhyeen rataan oli saatava muuta hidastetta.
Mikä on sitten tuplauksiin oikea ratkaisu ja mikä on optimireitti. Tuplausten haasteellisuutta kuvannee hyvin se, että vastaukseksi on sanottava: en oikein tiedä.

Oikea ratkaisu riippuu niin valtavasti suunnistajan ominaisuuksista (joita ei päiväkisoissa niin paljoa kysytä), että yhtä parasta reittiä ei voi esittää. On kuitenkin paljon osa-alueiden ratkaisuja, jotka voidaan arvioida hyviksi tai ei niin hyviksi.
Ratasuunnitteluahan helpotti huomattavasti se, että lähes koko alue on nähtävissä yhdellä kartalla. Lisäksi rastipisteitä on tuplausrastien takia 9 kpl normaalia vähemmän. Kun vielä suoraa rastilta rastille kulkua estäviä kiellettyjä kortteleita, isoja teitä tai jokia tms ei ole, on suunnittelussa helpompi keskittyä rastiväleihin. Ilman tuplausrastien synnyttämää pähkinää tehtävä olisi siis ollut jopa helppo.

Siispä suunnitelma:
Kuten Rogainingissa yleensäkin, pitäisi ensin osata valita ne isot tai kaukaiset rastit, joita ei varmasti hae. Sen jälkeen suunnittelu helpottuu melkoisesti.
Vaikka matka kartan reunalta reunalle oli aika lyhyt, siitä selvästi hahmottuu vastakkainasettelu rastien 157 ja 70 kesken. Näistä 157 blokkaantuu helpommin pois, koska on pienempi ja muutenkin aika raskaan haun takana (paluussa suunnistuskartalle on pitkä ylämäki, esim. 267-157-55). Seuraava puntarointi on 70:n ja 80 välillä. Näiden keskinäinen etäisyys on sen verran pieni ja kummallakin on muita rasteja tukena, joiden kautta näille saa sujuvan reitin. Ei siis hylätä näitä.
Toinen pähkinä on isot rastit 267 ja 238 itäreunalla. Jos näitä tai ylipäätään alun tuplausrasteja jää kaikkia heti alussa tuplaamaan, vaaraantuu kartan länsipäähän ehtiminen. Siellä on paljon pisteitä, jotka on haettava, jos mielii saada ison potin.

Teoriassa parhaan suunnitelman saa sillä, että hakee alussa tuplarastit vasta kertaalleen ja lopussa toistamiseen. Silloin ne jäävät loppuun säätövaraksi ja lähellä maalia olevina niiltä on helppo lähteä maaliin, kun kello käskee. Rastien tuplaukseen tarvittavan ajan saa myös alun kierroksessa selville, jolloin paluu sinne on helpompi ajoittaa. 238 on niin lähellä maalia, että sen uskaltaa melko turvallisesti jättää loppuun. Ajan loppuessa 267:n tuplauksen menettäminen ei ole kovin vaarallista, koska se on kuitenkin suhteellisen työlään matkan takana.
Tässä suunnitelmassa on kuitenkin riski, että itäosan maasto on vaikeakulkuisinta ja peitteisintä ja osa rasteista aika raskaita. Pystyykö ne ottamaan väsyneenä yhtä ripeästi kuin alussa, etenkin kun tässä suunnitelmassa kiertosuuntaa ei saa samaksi. Tämän arvioimiseen antaa apua toki ensimmäisen kierroksen kokemus.

Aloitusrastiehdokkaiksi kaksi erottuu yli muiden: 260 ja 238. Näistä 238 on ratamestarin optimi. Tuolle rastille voi tosin juosta 272:n kautta, koska sieltä sille tullaan kuitenkin toisella lenkillä. Alussa sen haku tekee vaan pistemääräänsä nähden turhan iso mutkan. Se kannattaa hakea siis vain kerran.
260:lta aloittaessa koeradat teettivät aina pidemmän matkan ja lisäksi suurin nousu sille tulee juuri lähdöstä. Samasta syystä sitä ei kannata tuplata pistona 91:n kanssa. Loppuun jätettynä 260:lla käynti kahdesti tuo isomman sakon kuin siitä saa pisteitä. 260:ltä on myös hyvin haastavaa tulla tien itäpuolelle hallitusti mihinkään. Tielle tulopaikkaa ei varmastikaan tiedä ja vastarinne on sen jälkeen hyvin vaikea jolloin siinä voi päätyä kokonaan väärän mäkeen. Tuolta aloittaessa käy myös niin, että tuplausrastien toinen hakukierros ajautuu eri suunnasta tehtäväksi (266-273-267-238-272-74-272-238 jne… tai muuten joutuu juoksemaan toistamiseen 74:n ohi.
Siispä aloitus 238:lta (ahne voi hakea ensin 272:n): 238-267-273-266-74-272- ja sama toiste samaan suuntaan. 238:lta voi juosta myös 273:lle ja sitten 267 pistona mutta kartan mukaan 238-273 on pimeässä liian paha, eli tiekierto. Jos jättää tuplaukset loppuun, niin 266:lta jatketaan suoraan eteenpäin.
Tämän alueen pahan näköisten rastien ottoon oli annettu apuja: 238 / polut, 267 / rastin itäpuolella oleva jyrkkä kukkula, 266 / rastin pohjoispuolella oleva terävä kallionenä, 272 / itäpuolella oleva kalliokukkula. 74 / isot jyrkänteet.
Jatko: 266-55 !. Polulta jyrkänteen vierestä nousee suoraan rastinotkoon, joka on paha piste. Sitten 263, jonne on suorastaan helppo tulla etelästä, suo määrittää poikkeamiskohdan. Sitten 260. Nyt ollaan kolme käyrää ylempänä kuin lähdöstä tullessa ja rasti on helppo sitä edeltävän solan ansiosta. 263:lta lähtevää polkua ei tarvitse tästä suunnasta etsiä, toisin kuin 260:ltä tullessa olisi.
Sitten 248 ! Rasti on kaukana mutta väli on pelkkää tietä. Voisi juosta myös 79-83-248 jos lähtee kiertämään loppua myötäpäivään (-174-80-) mutta vastapäivään kiertäen saa paremmat rastivälit.
248:n voi jättää myös loppuun (pistotuplaus 83:n kanssa) tai jättää tuplaamatta, jos aika ei lopussa riitä. Silloin suoraan 260:ltä 79:lle. 248:aa ei kannata tuplata 174:n kanssa pistona, paluu on liian raskas.

Loppua lähdetään siis kiertämään vastapäivään: 79-47-70 (pelkkiä tievälejä)-44 pistona-69-77. 70:n haku pistona etelästä on selvästi raskaampi kuin juosta 70:lle 47:lta (eli myötäpäivään kiertäessä siinä olisi sama pitkä nousu, joka tähän suuntaan on alamäkeä). 69:ltä 77:lle pääsee vähemmällä nousulla suoraan Alppilan majan takaa kalliolle nousevan polun kautta.
77:lta edelleen 239, joka on paha rasti muualta kuin siltä puolelta kiveä, missä lippu on. Tuplauslenkki: 54, jonne kovaa vauhtia alamäkeen, sieltä helppo polkurasti 82 ja 75, ja sitten haastava 239:n rastinotto.
239:ltä 54, jos on aikaa ja sieltä tievaltainen väli 76:lle ja edelleen 80, josta puolikilometrinen alamäki yli puoli rastiväliä 174:lle (myötäpäivään olisi ylämäki). Sitten 248 (uudestaan tai tuplaus 83:n kanssa aloituksesta ja ajasta riippuen), lopuksi 260, joka on taas lyhyemmän nousun takana täältä tullessa. Rastin yhden leimauksen voi huoletta jättää viimeiseksi, sillä siitä saa helposti enemmän pisteitä, kuin mitä sen hausta aiheutuva sakko olisi. Toinen leimaus 91:n kautta on jo työläämpi, etenkin väsyneenä. Siksi alussa ensimmäinen käynti 263:n kautta, joka on myös isompi rasti kuin 91.

Jos oli jätetty alkurastien tuplauslenkki loppuun, niin nyt ei tarvitse osua 266:lle tai 263:lle johtavalle polulle, vaan voidaan aloittaa 74:stä, jonka mäkeen osuu varmasti. Ja edelleen ajasta riippuen 266-273-267-238-272.
Eliittisarjan optimi siis: 238-267-273-266-74-272-238-267-273-266-55-263-260-248-83-79-47-70-44-69-77-239-54-82-75-239-76-80-174-248-260 = 196p.
Lyhyemmällä reitillä tästä pudotetaan ensin pois alusta 248 eli juostaan suoraan 79:lle, Silloin 248:lle tullaan vasta paluumatkalla. Jos etelän peruskarttalenkkikin (76-80-174) jää pois niin silloin -77-239-54-82-239-75-81-83. Ennen alalenkkiä jää kuitenkin pois 70 (juostaan suoraan 44:lle).
”Normaalien” kilpailijoiden optimi: 238-267-273-266-74-272-238-267-273-266-55-263-260-79-47-44-69-77-239-54-82-239-75-81-83-248-260 = 159 p.
Tästä edelleen lyhennetty rata. juostaan suoraan 266:lta 260:lle ja -72-47-79-83-248-260.
Kuntosarjan optimi siis: 238-267-273-266-74-272-238-267-273-266-260-72-47-79-83-248-260 = 103 p
Nämä siis suorituksella, missä ei pummailla eikä radalla seisoskella tekemässä jatkosuunnitelmia.

Semmoista !
Terveisin ratamestari